Olen saanut ajatukseni selkiytymään "työurani" suhteen. Tiedän, millaista työtä haluan tehdä. Selattuani työpaikkailmoituksia läpi huomasi, että vastaaviin tehtäviin liittyy usein esimiestehtävät. Ajattelin aiemmin, että haluaisin olla esimiehenä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tahtoni esimiestehtäviin on tullut ulkoapäin. Kukaan ei ole minua ohjannut sinne, vaan olen pyrkinyt kyseisellä statuksella hakemaan hyväksyntää. Tällä perusteella en halua enää esimiestehtäviin.
Tutustuttuani ilmoituksiin olin sitä mieltä, etten halua esimieheksi. Aloin pohtia syitä tälle, koska esimiesvastuusta kieltäytyminen voi vaikeuttaa pääsemistä minua kovasti kiinnostaviin työtehtäviin. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen esimiehelle kuuluva vastuu. Olen huono vastuunkantaja. Välttelen sitä mielelläni, jos sitä ei ole minulle suoraan määrätty. Jos olen jostakin vastuussa, niin kannan silloin vastuuni. Tosin olen epävarma päätöksentekijä, jos minulla ei ole riittävästi tietoa. Kun pohdin vastuukysymystä ymmärsin, ettei kyse ole vain vastuusta. Olen missä asemassa tahansa olen aina vastuussa tekemisestäni.
Pohdittuani esimiestehtävää tarkemmin tuli mieleeni kehityskeskustelut. Jostakin syystä ne aiheuttavat minussa pelkoa. Yksi syy on toki se, että en ole itse käynyt ikääni nähden pitkän työuran aikana kovin montaa kehityskeskustelua. Tuntuu vaikealta pitää kehityskeskusteluja, jos minulla ei ole mallia. Siitä ajatukset jatkoivat matkaansa ja ymmärsin todellisen syyn, miksi en halua esimiestehtäviin.
Pelkään, kuinka tulen vaikeiden ihmisten kanssa toimeen. Uskallanko antaa heille negatiivista palautetta? Saanko minulle kuuluvan auktoriteettiaseman? Uskallanko kohdata vaikeita tilanteita? Kuinka selviydyn niistä? Kuinka pystyn olemaan esimies minua selvästi vanhemmalle alaiselle? Kuinka voin olla hyvä esimies, jos haluan saada muiden hyväksynnän? Kuinka pystyn ottamaan negatiivista kritiikkiä vastaan?
Suurimmat syyt, miksi en halua esimieheksi ovat, vaikeus ottaa vastuuta, vaikeus tehdä päätöksiä ja pelko kohdata vaikeita ihmisiä ja vaikeita tilanteita.
Kun mietin haluanko oikeasti esimieheksi, en osaa vastata. Pelko on selvä syy sille, etten kovin innokkaasti halua. Tämä saa minut miettimään, onko se silti este esimieheksi kasvamiselle. Haittaako, jos aluksi epäonnistun? Tiedän voivani ottaa opiksi ja tiedän, että saamalla riittävästä tukea selviydyn varmasti. Olen myös kasvun tiellä, joten uskon voivani kehittyä hyväksi esimieheksi. Pidän myös tulevaisuutena hyvin mahdollisena olevani hyvä esimies. En silti halua paljon alaisia enkä halua sen olevan päätyötehtäväni.
Käsittelin äsken syitä sille, miksi en halua esimieheksi. Se tuntui helpommalta, kuin miksi minä haluan esimieheksi. Haluan vaikuttaa asioihin, joihin uskon esimiehenä pystyvän vaikuttamaan. Silti näen, että myös rivityöntekijänä se olisi mahdollista. Esimiehenä minulla vain olisi hallussa suurempia kokonaisuuksia kuin asiantuntijana ainakin kyseisellä sektorilla. Uskoisin yhdessä alaisten kanssa voivani päästä parempaan lopputulokseen kuin yksin. En havittele statusta tai mainetta, haluaisin edes muutamalle ihmiselle antaa inhimillisen esimiehen. Olen nähnyt monenlaista, joten uskoisin voivani antaa alaisille paljon liikaa nöyristelemättä.
Olenko nyt valmis esimieheksi ja haluanko sitä oikeasti? Olen vielä epävarma. Aion silti hakea kyseisiä paikkoja, voin tuoda epävarmuustekijäni haastattelussa ilmi. He joko valitsevat minut tietojen pohjalta tai eivät. Molemmissa tapauksissa olen voittaja. En halua paikkaan, jossa minua ei hyväksytä tällaisena kuin olen. Jos he hyväksyvät ja auttavat kasvamaan rooliini, olen oikeassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti