Toissa yönä käsittelin vihaa. Näin unta, että tapoin jonkun. En enää muista, mitä hän oli tehnyt. Hän ehkä kiusasi minua/minua ja miestäni. Olin hyvin raaka kyseistä miestä kohtaan. Mies oli pukeutunut tiukkaan asuun, jossa ei kasvoja näkynyt. En siis tiedä, kenet tapoin. Sen tiesin, että hån oli mies. Miehenikin osallistui tappoon.
Antti Pietiäisen Tunne, antitunne ja perimä -kirjan mukaana väkivaltaunet ovat käsittelemättömän vihan seurausta. Unessa tuntemiini tunteisiin en pääse enää käsiksi. En ainakaan ole varma niistä. Pelkoa saattoi aluksi olla, mikä selittäisi hyökkäyksen. Tapon jälkeen koin pelkoa. Tosin en niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. En pelännyt varsinaisesti kiinnijäämistä. Koin tapon oikeutetuksi, koska se oli puolustusta. Pelkäsin, että viimeisiä lyöntejä ei enää tulkittaisiin itsepuolustukseksi. Ne olivat silkkaa vihaa. Vihani ei silti ollut voimakasta, mikä saattaa selittää sen, että vihani on käsittelemättä.
Kuka tämä unessa kuollut mies oli? Isäni tai mieheni ovat minun veikkauksia tai todennäköisesti vihani kohdistui heihin, vaikka he eivät siinä olisi oikeasti olleetkaan. Koulukiusaajani on myös vaihtoehto.
Olen viimeaikoina taas tuntenut vihaa miestäni kohtaan. Tästä syystä ajattelen vihani kohdistuvan mieheeni. Mieheni ja isäni ovat molemmat vihaisia ihmisiä, joten sitä kautta näen uneni liittyneen heihin.
En jaksa sitä, että mieheni on jatkuvasti naama väärällään. Hän huutaa paljon, lähes päivittäin. Hän ei kestä pieniäkään vastoinkäymisiä, vaan sadattelee vihaisesti vastoinkäymisten aikana. Hänestä ei löydy kuin vihaa. Ei siis ihme, että näin näinkin julman unen. Yritän käsitellä tätä vihaani unessa. Kirjoitan tästä oman postauksen, koska viha on niin hallitsevaa minussakin tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti