Moni asia ei elämässäni pääse samalle sijaille kuin läheisyys. Se on minulle tärkeää, vaikka usein sen tarve vaihtelee rajustikin. On ihanaa, kun saa olla lähellä toista ihmistä ja tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. Haluaisin niitä hetkiä enemmän kuin saan, mutta kun pääsen käpertymään miehen syliin, moni muu asia unohtuu.
Läheisyys ei ole minulle ongelmaton. Jos mies tekee aloitteen, minun on vaikea olla mukana hetkessä. Jos minä teen aloitteen, se on helpompaa. Syy tälle erolle on se, että minun on vaikea vaihtaa moodiani toiselle. Minä haluan kontrolloida tilannetta. Se on vaikeaa, jos en lähesty miestäni ensiksi. Haluan päästä kontrollista irti, mutta se ei ole niin yksinkertaisesta.
Kontrollini johtuu todennäköisesti pelosta ja häpeästä. Kun minä olen aloitteentekijä, niin olen toisenlaisessa olotilassa kuin miehen ollessa aloitteentekijä. Pelkään miehen ollessa aloitteentekijä, että en kelpaa hänelle. Pelkään hänen huomaavaan kaikki epätäydellisyyteni ja hylkäävän minut sen vuoksi. Mieheni ei ole koskaan suoraan sanonut jostakin asiasta, ettei hän pitäisi. Hän ei vain anna positiivista palautetta, mikä saa minut pelkäämään.
Vietettyämme hetken ilman lapsia, minusta elämä miehen kanssa on tuntunut hyvältä. Olemme päässeet lähemmäksi toisiamme. Olemme molemmat nauttineet hetkistä toistemme seurassa. Meillä vaikuttaisi olevan mahdollisuus vielä vaikka mihin. On vain uskallettava olla haavoittuvainen. On uskallettava kohdata pelot. On uskallettava kohdata häpeä. On uskallettava ottaa riskejä. On uskallettava olla oma itsensä. On uskallettava heittäytyä. On uskallettava antaa toisen olla oma itsensä. On uskallettava luopua kontrollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti