Ajatukseni ja elämäni on ollut hyvin suppea, kuten kirjoitteluistani voi päätellä. Nyt mielessäni on jotain aivan muuta. En ole eron jälkeen kauheasti antanut ajatuksia miehille. Kaipuu kosketukseen ja syliin on ollut kuin myös suhteeseen, mutta tarpeet ovat pääosin nousseet yksinäisyydestä ja pelosta. Nyt tilanne on hieman toinen.
En ole osannut kuvitella itseäni muiden kanssa eron jälkeen. En ole kaivannut exän luo, mutta en ole silti nähnyt itseäni kenenkään muun kainalossa, vaikka kaipuuta läheisyyteen on ollutkin. Nyt jotain on muuttunut. Pientä kiinnostusta on tullut miehiä kohtaan. Minkälaisia miehiä onkaan täällä? Katselen ympärilleni ja näen miesten olevan kiinnostuneita minusta.
Ajatus treffailusta jossakin määrin kiinnostaa, mutta suhdetta en vielä halua. Olen elänyt suhteissa sen verran paljon elämäni aikana, että nyt on aika antaa aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille. Tällä hetkellä kaipaan onnellisuutta ja hyvää oloa itseni kanssa. Kun olen päässyt lähemmäksi sitä, olen valmis ajattelemaan suhdetta. Hyvää oloa ja omilla jaloilla seisomisessa on tullut sen verran isoja loikkia otettu, mikä saattanee selittää kiinnostuksen miehiä kohtaan. Silti en koe olevan sen aika, vaikka enhän minä sitä voi täysin päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti