Annan itselleni anteeksi ja osoita rakkautta itseäni kohtaan

Äsken tein kotitöitä ja yritin olla läsnä siinä, mutta ajatukset veivät minut terveyteeni. Soimasin itseäni ja meni pitkälle siinä, mitä olen tehnyt itselleni. Kuvittelin asioita, joita ei ole vielä edes olemassa. Miksi näin?

Pelkään, mitä olen tehnyt itselleni. Rankaisen itseäni omista valinnoista ja teoistani. Käännän vihan itseeni. Sitähän minä olen aina tehnyt,  jottei muiden tarvitsisi sitä tehdä tai jottei muiden sanat sitten tuntuisi niin pahalta. 

Suren, että mitä olen tehnyt itselleni. Suren myös sitä, että soimaan itseäni. Se ei johda mihinkään rakentamaan, vaan tuo vain pahan mielen.

Parasta mitä tämä ajatusketju lopulta minulla antoi, oli anteeksiannon mahdollisuuden. Nyt minulla on mahdollista antaa itselleni anteeksi kaikki tapahtunut. Niitä ei voi muuttaa enää, mutta voin antaa anteeksi itselleni. Sitä minä haluan. Haluan vapauttaa itseni tästä kaikesta. Minä tein parhaani,  mutta en ymmärtänyt, ettei se ole itseni rakastamista nähnytkään. Antamalla anteeksi voin muuttaa asian...

...ja jatkossa aidosti rakastaa itseäni. Tehdä itselleni rakkauden tekoja, pitää itseäni hyvänä. Minä rakastan itseäni ja nyt aion näyttää sen koko sieluni kyllyydestä. Olen arvokas, rakas ja tärkeä!