Voih. Nyt näitä tunteita on alkanut tulla ja onneksi myös mennä. Olen ollut terveyteni kanssa ymmärtämätön ja toiminut vastoin itseäni jo pitkään. Nyt tämä tuli pintaan taas uudella tavalla. Olen surullinen, kun alan ymmärtää terveyteeni liittyviä asioita uudella tavalla. Kokonaiskuva alkaa hahmottua tässäkin asiassa.
Hain aikoinani apua, mutta sain aina vain neuvoja, josta ei ollut apua. Olin käyttänyt annettuja konsteja. Sitten yritin tarjota omaa näkemystä, mutta se tyrmättiin. Koska minun oma voimani oli heikko, annoin asian olla ja suuntasin vihan sisäänpäin eli itseeni. Tässä toistui kaava lapsuudesta. En tullut kuulluksi, joten "rankaisin" itseäni. Vianhan täytyy olla minussa itsessäni, koska kukaan ei pysty auttamaan.
Luottamus lääkäreihin alkoi horjua enkä mennyt herkästi lääkäriin. Minä pelkäsin sinne menemistä. Taisin oikeasti pelätä sitä, etten tule nähdyksi ja kuulluksi. Keräsin kerran rohkeuden ja menin lääkäriin, mutta hänkään ei tarttunut asiaan ja jätin tutkimukset kesken. En taaskaan tullut kuulluksi.
Koen etteivät lääkärit pysty auttamaan minua, vaikka tiedän, ettei asia ole niin. Kokemukseni perusteella näin olen päätellyt. Olen siitä kaikesta vihainen, mutta en ole osannut vaatia oikeanlaista apua.
Nyt oman voiman palautuessa olen alkanut löytää lääkäreitä, joihin luotan ja uskon saavani avun. En anna periksi. Minulla on, jos ei turvallinen olo, niin melko luottavainen. Nyt tulen kuulluksi ja minua halutaan auttaa. Kyse on enää siitä, otanko avun vastaan.
Sama kaava on toistunut myös muissa paikoissa, joista olen hakenut apua. Jos en tule kuulluksi, turhaudun. Neuvottomana olen antanut periksi ja todennut, etten saa sieltä apua. Sitten olen kohdannut asian ja asiat ovat muuttuneet. Joissakin paikoissa olen toki tullut kuulluksi ja siihen olen ollut tosi tyytyväinen.
Josko nämä tilanteet yrittävät opettaa minua kuulemaan tärkeyden tulla nähdyksi ja kuulluksi. On osattava kohdata asia ja luovuttava, jos en tule nähdyksi ja kuulluksi. Kun olen voimissani, uskallan kuulla kokemuksiani ja tuntemuksiani. Silloin pystyn toimimaan omasta voimasta käsin.
Muutos kertoo voimani kasvamisesta. Pelko ei enää ole ohjaavatekijä, vaan rakkaus itseäni kohtaan. Enää en suostu uhrin rooliin, koska minussa on poweria. Uskallan kuulla sisintäni ja mennä sitä kohden. Olkoon tämä oivallus päätös tälle asialle. Minulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Teen ratkaisut siitä käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti