Tänään otin askeleen kohti antautumista. Itkin sitä, ettei minulla ole lupa hyvään. Päästin irti siitä ajattelumallista, koska se ei ole minua. Antauduin ihmiselle, joka auttaa minua kohti eheytymisestä.
Nyt selvästi huomasin kuinka olin valmis antautumaan. Luottamaan toiseen ihmiseen ja hänen arvostelukykyynsä. Minun ei tarvitse yksin kantaa itseäni, vaan joissakin asioissa voin tarvita apua. Tähän asiaan en kyennyt itse. Tänään kohtasin pelkoni ja otin vastaan avun. Sinetöin tämän kauniin asian itkulla. Kokemukseni jälkeen on helpompi taas antautua, koska se oli kaunista ja tuntui hyvälle. Minun ei tarvitse selvitä yksin, vaan saan olla myös heikko. Olen kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti