Itseni löytäminen kehon kautta

Kehoni tehtävä on opettaa minua kuulemaan itseäni. Olen laiminlyönyt kehoani, koska olen joutunut tukahduttamaan tarpeeni, sisimpäni. Nyt se ei enää kestä. Se ei voi ottaa minulta vastaan sitä, mitä annan. Nyt on minun vuoroni antaa sille parasta.

Olen tosi surullinen, että olen toiminut näin. Välillä minulla on aavistus sisimmästäni, mutta en luota itseeni. Saan siitä palautetta, joka on alkanut tehdä minut surulliseksi. En enää halua tätä. En voi toimia itseäni vastaan. Minuun sattuu. Toivon ja rukoilen, etten ole tehnyt itselleni mitään peruuttamatonta. Olen oppinut läksyni. Kunnioita ja rakastan itseäni, jos vain kuulen tarpeeni. 

Haluan antaa itselleni anteeksi, että olen antanut itseni muille ja unohtanut itseni. Kadun ja kipuilen sitä kovasti. Olen oppinut sen, että muut eivät tiedä asioitani, joten on parempi luottaa omiin vaistoihin. Muut voivat antaa näkökulmia, mutta he eivät tiedä asioista kaikkea. En halua enää antaa voimaani muille, koska se vie minut harhapoluille. 

Ahdistuksen keskellä soitot toiselle ihmiselle ovat niitä hetkiä, kun kadotan itseni. Luotan sumeilematta toisiin. Toki joskus kuulen, että heidän ehdotukset eivät ole hyviä ja ahdistun siitäkin. En vain aina ymmärrä viestiä. Taas tekisi mieli soittaa, mutta en halua antaa voimaani pois. Seison kahdella jalalla ja otan voimani takaisin. Se kuuluu minulle! 

Itkun kautta sain purettua tähän liittyvän surun. Se on oikea tie. Kohtaan tilanteen herättämät tunteet, jolloin eheydyn. Edelleenkin se on vaikeaa, mutta selvästi minulla on oikea suunta. Palaan tähän luultavasti myöhemmin