Suhde ruokaan on minulle ollut vaikea. Olen kontrolloinut itseäni syömisellä. Välillä olen syönyt paljon ja välillä vähän. Toisinaan olen syönyt yliterveellisesti ja toisinaan lähes sokeria ja hiilihydraatteja. Toki on ollut aikoja, että olen syönyt suht terveellisesti.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut ruoasta ja syykin on selvä. Se on ollut minun pakokeino. Se oltaisiin viety minulta pois, jos olisin kiinnostunut asiasta.
Tämä auttaa minua myös ymmärtämään, miksi pelkään juuri suolistosairauksia. En kestäisi sitä, että syömisiäni rajoitettaisiin ja minulta vietäisiin keino hallita itseäni.
Nyt minä haluan, että kuuntelen kehoni tarpeita ja syön sen mukaan. En halua enää, että mieleni hallitsee ruokailua. Nyt minulla on oikeus voida hyvin ja kehoni saa päättää, mitä tarvitsen. En tarvitse siihen sairauksia. Niitä tulee, jos en kuuntele kehon tarpeita.
Minun on ollut vaikea olla läsnä ruokaillessani. Tähän liittynee se, että enhän minä voi saada mielihyvää asiasta, jolla osoitan kiukkua sisäänpäin tai jolla kontrolloin itseäni.
Tuntuu pahalta kohdata tämäkin asia. Miksi minä teen itselleni tätä? Miksi minä en ole ymmärtänyt asiaa? Mitä vahinkoa olen itselleni jo ehtinyt saada aikaiseksi näiden vuosien aikana? Olen täynnä surua. Olen täynnä surua kaikesta siitä, mitä olen jäänyt vaille. Minä ansaitsen nautinnon ruokaan liittyvissä asioissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti