Tänään mielialat ovat vaihdelleet voimakkasti. Päällimmäisenä on kaikesta huolimatta suht seesteinen olo. Tänään taas nousi pintaan ajatuksia, joista osaan nauttia. Olen oppinut nauttimaan joistakin pienistä asioista. Aiemmin en esimerkiksi osannut nauttia juomisesta. Nyt juon esim. teetä ja kahvia nauttimismielessä. Kaipaan kovasti kahvilaan, koska se tuo minulle nautintoa. Nautintoa tuo itse juoma, kahvilan fiilis ja vapaus. Vapaus on minulle rohkeutta toteuttaa itseäni ja vaihtelua kotioloihin.
Nyt olen alkanut löytää asioita, joista nautin. Olen myös alkanut ymmärtää toisten ihmisten tarvetta omaan aikaan. Se fiilis on mahtava, kun kokee voimaannuttavia hetkiä. Vapauttavaa on, että ei aina tarvitse ajatella muita, vaan saa toteuttaa sisintään. Myös toiselle oman ajan antaminen tuo minulle hyvää oloa. Olen menettänyt paljon, kun en ole aiemmin löytänyt hyvää oloa. Onneksi elämää on paljon jäljellä, joten ei vieläkään ole myöhäistä.
On ihana huomata, että löydettyäni hitusen sisintäni, minun on helpompi tehdä asioita perheen ja ennen kaikkea miehen tarpeita ja haluja ajatellen. En enää ajattele vain itsekkäästi, vaan teen esim. kotitöitä enemmän ja paremmalla fiiliksellä. Edelleenkin on tsempattavaa, mutta uskon edistyväni tässä paremmin kuin tähän asti. Sisäisen halun löytyminen on ollut kynnys. Nyt kun se on löytynyt, matka todennäköisesti on tasaisempaa ja helpompaa.
Kaikesta hyvästä huolimatta uskoni toisinaan horjuu tässä elämänmuutoksessa. Haluan hyvän olon. Haluan kuunnella sisintäni. Haluan sisäistä rauhaa. Haluan tasapainon elämään. Ympärillä näkyy toisenlainen elämäntyyli ja erilaiset arvot. Suorittaminen, itsekeskeisyys ja materialismi ovat valloillaan. Kun joku toinen suorittaa ja saa materiaalista hyvää, minun on vaikea luopua siitä kaikesta "luksuksesta". En halua lasten kustannuksella tehdä tuollaisia asioita, mutta koen huonommuutta, jos minulla ei niitä ole. Pelkään mitä muut ajattelevat. Tiedän, etteivät tavarat ja itsekeskeisyys tuo hyvää. Silti niistä luopuminen on vaikeaa, kun näen toisella niitä. Tasapaino on löydettävä. En halua lasten muistavan äidin etäisenä ja materiaalin perässä juoksevana. Haluan heidän muistavan äidin välittävänä, rakastavana ja läsnäolevana. Se tarkoittaa silloin jostakin luopumista. Nyt pitäisi osata luopua niistä kaikesta, jotka eivät edistä tavoitettani. Sisäinen halu on löydettävä, jotta haluni on aitoa ja, jotta pystyn sitoutumaan siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti