Eilen keskusteltiin miehen kanssa meidän suhteesta. Saatiin ihan hyvä keskustelu aikaiseksi. Pohdittiin kaikenlaista, mutta mitään ratkaisuja ei tehty. Tuntui, että mies ymmärsi keskustelun tarkoituksen. Ei ollut tarkoitus syyttää ketään, vaan että yhdessä pohdittaisiin suhteen tilaa. Toivon, että yhdessä voidaan olla samaa mieltä suhteen jatkosta. Joka tapauksessa meillä on lapset , joiden takia toiven, että toimeen tullaan.
Taas näin unia viime yönä. Uni oli lyhyt. Näin yhtä hyvää ystävää. Nykyään ei olla paljon tekemisissä ja suhteen laatukin on muuttunut. Nyt koen hänet vaativaksi ja olen ottanut häneen etäisyyttä. Hän kertoi, että parin viikon sisään kaksi hänen ystäväänsä hyppäsi parvekkeelta ala. Ystäväni oli surullinen. Omista tunteista en taaskaan saanut otetta. Muuta unessa ei tapahtunut.
Olen viimeaikoina nähnyt kuolemaan liittyviä unia. Muistaakseni ne liittyivät pelkoon Antti Pietiäisen kirjan mukaan. Mitä minä pelkään? Eroako? Miksi? Eron tuomaa häpeää?
En tiedä, mitä pelkän erossa. Vastustelen kovasti eroa. En halua sitä millään. En vain keksi muuta syytä kuin häpeän. Jos eroamme, joudun myöntämään epäonnistumisen julkisesti. Olen nyt jo myöntänyt paljon virheitäni. Olen nöyrtynyt kaiken tämän alla. Olen vain ihminen, mutta miksi ero tuntuu niin pahalta? Ei, en edelleenkään keksi muuta syytä kuin häpeän. Allekirjoitan sen syyn, mutta jostakin syystä en osaa tyytyä siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti