Vanhemmuus - vastuullista vallankäyttöä on ollut hyvä kirja vanhempien lukea. Kirjassa käsiteltiin kiltteyttä. Olen ollut tosi kiltti aina, joten aihe on hyvin läheinen. Kirjassa sanotaan hyvin, että jos rakkautta ei ole, ihminen ei uskalla hylkäämisen pelossa näyttää vihaansa. Tällöin ihminen hylkää oman vihansa ja muuttuu kiltiksi. Ihminen on tällöin ulkoaohjautuva eli pakonomaisesti miellyttää muita ja ymmärtää heitä. Näin kiltistä tulee hajuton ja mauton.
Toimiessaan muiden tahdon mukaan, kiltti yrittää ostaa rakkautta. Jotta rakkautta voi vastaanottaa, on oltava rehellinen ja haavoittuvainen. Kontrollista on luovutta ja itsensä on asetettava alttiiksi rakkaudelle. Kiltti ei siis voi kokea rakkautta. Rakkaudessa ihminen tulee rakastetuksi sellaisena kuin on.
Kiltteys on siis pelkkää kulissia ja ihmiselle muodostuu valeminä. Ihminen kadottaa näin itsensä, koska yhteys omiin ajatuksiin ja tunteisiin käsitetään. Ihmisen miellyttäessä muita toiset tallovat ylitse ja viha kasautuu sisälle. Tästä tulee uupumusta, kun ihminen ei pysty purkamaan vihaansa.
Jos vanhemmat eivät kestä vihaa, he eivät pysty asettamaan lapsilleen rajoja, koska he eivät halua kohdata lastensa vihaa. Tällainen käytös johtaa lapsen turvattomuuteen.
Tämä kaikki on niin minun elämästäni. Niin totta kuin olla ja voi. Viimeistä kappaletta lukuun ottamatta olen tunnistanut kaiken omasta elämästäni. Olen ymmärtänyt kuinka minusta on tullut kiltti. Olen huomannut, etten tällaisena voi saada rakkautta. Minun on uskallettava olla minä ja otettava haavoittuvainen. Minun on löydettävä omat tunteeni ja ajatukseni, jotta voin hyvin ja löydän itseni. Onneksi en enää anna muiden talloa itseäni, vaikka rajoja edelleen haen. Tässä onnistuessani voin tarjota paremman elämän lapselleni. Edistystä on tapahtunut, vaikka vihan kohtaaminen on toisinaan hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti