Näin viime yönä useampia unia, mutta vain yhden muistan, vaikkakin senkin huonosti. Olin parin kaverin kanssa kotikaupungissani. Siellä olimme paikassa, jossa oli vuoronumerot. Paikkaa en muista tarkemmin enkä sitä miksi olimme siellä. Jatkoimme matkaa jonkin ajan kuluttua. Taaskaan en tiedä tarkkaa määränpäätä. Meillä oli lähtiessä 2 vuoronumeroa, mutta toinen putosi. Huomasimme sen, mutta emme välittäneet. Meitä oli tässä vaiheessa vielä kolme, minä + kaksi muuta.
Olimme jatkaneet matkaa, kun saimme jostakin tiedon, että meidän pitää säilyttää vuoronumerolappu, kun menemme lunastamaan lottovoittomme. Unessa ei ollut hetkeä, kun saimme tietää lottovoitosta. Ehkä saimme molemmat tiedot tietoomme samalla. Tässä vaiheessa yksi meistä lähti etsimään rypistettyä vuoronumeroa. Tehtävän piti olla helppo, koska tiesimme, mihin se oli pudonnut. Se ei kuitenkaan ollut niin yksikertaista. Unessa sitä ei koskaan löytynyt. Meille ei myöskään selvinnyt , kumpi vuoronumerolappu oli tärkeä ja kumpi turha.
Uni jatkui vielä. Ajelimme ilmeisesti toisen unessa olleen ihmisen kanssa autolla. Jossakin vaiheessa olin kuitenkin yksin. Yritän lähteä mäkeä ajamaan ylöspäin. Auto ei kuitenkaan suostu menemään, vaan lähtee hurjaa vauhtia taaksepäin. Ajan syvään kuiluun/metsään. Auto on täysin rutussa, mutta minä selviän siitä. Seuraavassa hetkessä ajan jo polkupyörällä kohti seuraavaa paikkaa. En tiedä mikä on päämäärä. Siihen uni päättyy.
En muista, että olisin liiemmin kokenut tunteita unessani. En surua, pettymystä, vihaa. Korkeintaan lopussa mahdollisesti vapautta ja onnellisuutta. En ole varma näistäkään tunteita.
Unta en halua kauheasti lähteä analysoimaan. Ainoa asia, joka tulee unesta mieleen on se, että minulle on tarjottu "lottovoittoa", joka vietäisiin eron myötä pois.
Olin edellisenä päivänä vyöhyketerapiaassa. Itkin siellä paljon. Puhuin erosta ja parisuhteestamme yleisesti. Sain sellaisen kuvan siellä, että asialle on tehtävä jotain. Terapeutti myös sanoi, että ongelmani liittyvät isäni etäisyyteen/välinpitämättömyyteen ja hänen hylkäämisiin. Nämä pitäisi käsitellä alta pois ennen kuin voin tehdä ratkaisun. Hän sanoi, että minun pitää joko jatkaa matkaa sen jälkeen tai hyväksyttävä, etten mieheltäni saa rakkautta. Kolmannestakin vaihtoehdosta hän mainitsi, mutta ei konkreettisesti kertonut mikä se on. Hän kuitenkin lisäsi, että ansaitsen rakkautta. Tuntui pahalta, kun ynnäilin näitä yhteen. Minulla siis on todellisuudessa vaihtoehtoja vain yksi. Ero. Silloin vaihtoehtoja on enemmän, jos mies muuttuisi. Sitä en voi odottaa. Muutoksen ja kasvun on lähdettävä miehestä itsestä. Siksi tuntuu, että taas jää vaihtoehtoja vain yksi.
Olen pohtinut perheneuvolaan soittamista. Siihen vyöhyketerapeutti kannusti minua. Kaikki keinot otettava käyttöön ja vasta sitten tehdä ratkaisu. Soitin sinne ja vein asiaa eteenpäin.
Kohta on kaikki keinot käytetty ja ratkaisu tehtävä. En haluaisi erota. En vain osaa sanoa miksi. Häpeän vuoksi? Äidille ero on ollut kova paikka. Siitäkö tämä johtuu? Lasten parasta mukamas ajattelen, mutta onko tämä sitä. En ole jaksanut tätä pohtia liiemmin. Todennäköisesti siinä piilee tärkeitä asioita. Nyt en vain jaksa ottaa sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti