Kosketus

Parisuhdepohdintojen myötä olen huomannut kuinka tärkeää on koskettaminen. Olen tottunut aistimaan muiden fiiliksiä hyvin, joten uskon olevani hyvä tunnistamaan myös ihmisten tunteita kosketuksesta. En ole aiemmin siihen liiemmin kiinnittänyt huomiota. Nyt olen, koska toivoisin löytäväni tietyn yhteyden minun ja mieheni välille.

Lapsena en pitänyt siitä, että minua kosketaan. En tiedä miksi. Ehkä se oli ainoa asia, johon pystyin edes jonkinverran vaikuttamaan. Ehkä en halunnut sellaista kosketusta jota sain. Olisin halunnut rakastavaa kosketusta, mutta koska en sitä saanut, yritin mahdollisesti suojella itseäni. Syitä voi olla monia, mutta oli syy mikä tahansa, niin surullista se on.

Aihetta pohtiessa olen miettinyt minun ja muiden ihmisten välistä kosketusta. Ensisijaisesti omien vanhempieni ja sisarusten. Pohdinnat ovat olleet valaisevia. Isän kosketti meitä lapsia jonkin verran, mutta hänen kosketuksensa ei ole tuntunut hyvälle. Hän ei ole osannut koskea rakastavasti. Hän ei pystynyt hallitsemaan omia voimiaan. Kun hän halusi näyttää, kuinka tärkeitä olemme, hän satutti meitä. Tarkoitus oli hyvä, mutta tuntui epämiellyttävältä.

Äidin kosketusta en taas saa mieleeni. Alkuun minulla ei ole mielikuvaa siitä, että äiti koskisi minua. Lopulta saan palautettua jotain mieleeni. En tosin pysty paikallistamaan kosketuksen ajankohtaa. Uskon kertojen olevan vähissä. Sen mitä mielensopukoista pystyn kaivamaan, äitin kosketus oli joskus hyvin hellä. Kosketus oli kuitenkin useimmiten tekninen ja liittyi johonkin tilanteeseen kuin hellimiseen.

Minulla on ollut häivähdys siitä, miltä hyvä kosketus voisi tuntua, mutta aivan liian vähän. Nyt janoan lempeää ja rakastavaa kosketus, vaikka en itsekään ole siinä erityisrn hyvä. Huomaan, että en itsekään ole osannut koskettaa lapsiani. Nyt olen oppinut lohduttamaan heitä. Tarjoamaan heille syliä, jota minulla ei ole ollut. Olen oppinut myös koskemaan ja silittämään lapsiani suht lämpöisesti. Näen ongelmana lähinnä sen, että osaisin pysähtyä hetkeen. Silloin on helppo antaa tunteiden tulla.

Muiden ihmisten kanssa en paljon ole fyysisessä kosketuksessa. Muutamien kanssa halataan, kun nähdään ja/tai lähdetään eri teille. Minun ei ole helppoa olla aloitteentekijä halaamisessa, jos ei lasketa niitä joita tulee jo halattua. Edelleenkään en halaa lähisukulaisiani. Koen sen tungetteluna. Olen silti avoimempi kuin olen ollut. Olen rohkaistunut asiassa ja löytänyt "oikeat" hetket halata ihmisiä.

Kirjoittaessani tuota, että koen lähisukulaisten halaamisen tungetteluna, tajusin yhteyden. Minä en tykkää erityisen päällekäyvistä ihmisistä, koska koen, etteivät he kunnioita minun yksityisyyttäni. Sukulaiset eivät ole tungettelevia, mutta johtuisiko se siitä, että osa heistä on loukannut ja hallinnut minua liikaa. En halua heidän hallitsevan minua, vaan tästä asiasta päätän siis minä.

Joskus anoppi on halannut, kun olemme olleet heiltä lähdössä. Siitä ei ole meidän välille tullut tapaa. Koen anopin muutenkin liian tungettelevaksi, joten en halua päästää häntä niinkin lähelle kuin halauksessa ollaan. Jos hän kunnioittaisi muita/minua enemmän, voisin ehkä halatakin häntä. Todennäköisesti en halaa häntä, jotta hän ei kuvittelisi olevansa läheisempi ihminen minulle kuin onkaan.

Mielenkiintoinen aihe. Antaa paljon uusia ajattelemisen aiheita. Täytyy myöhemmin pohtia tätä asiaa muidenkin ihmissuhteiden kohdalla tarkemmin. Nyt täytyy mennä nukkumaan!