Seksuaalisuus tuo vaikea aihe minulle. En saa otetta siitä, miksi se on minulle niin vaikeaa. Ajatuksia on, mutta jotain uupuu. Tiedän, että seksuaalisuuteen liittyy meidän perheessä häpeää. Siihen liittyvistä asioista ei kotonamme puhuttu. Kotona ei luotu seksuaalisuuteen liittyviin asioihin normaalia ilmapiiriä. Se oli salaperäistä. Vanhempamme yrittivät suojella meitä normaalilta asialta. Miksi? Ettei meille sattuisi mitää pahaa. Onko heille tai heidän sukulaisilleen joskus tapahtunut jotain, koska meitä piti suojella? En tiedä, mutta minulla on ollut ajatuksia, että joku sukulaisistani olisi raiskattu. Jostakin tällainen ajatus nousi, mutta tietoa minulla ei ole. Tiedän kuitenkin, että serkkuni on joskus raiskattu.
Vaikka jota kuta vahemmista tai isovanhemmista ei olisikaan raiskattu, niin jotain seksuaalisuuteen liittyy. Miksi vanhempani ovat hävenneet aihetta ja suojelleet meitä siltä? Äitini vanhemmat ovat olleet iäkkäitä äitini synnyttyä, joten todennäköisesti seksuaalisuus on perustunut vanhoihin ajattelumalleihin. Tällä on varmasti tekemistä asian kanssa, mutta en vain osaa tyytyä tähänkään vastaukseen.
Uskonnollisuus on ollut vahvasti mukana osan sukulaisteni elämässä. Sieltä tulee vääristynyt ajattelu seksuaalisuudesta. Seksiä vasta avioliitossa. Tämän ajattelun takia olen kokenut syyllisyyttä. Rikoin tätä sääntöä, mikä on todennäköisesti vaikuttanut seksuaalisuuteeni. En ole osannut nauttia normaalista asiasta.
Kun olen pohtinut asioita, olen huomannut, etten ole tiennyt mitä haluan. En ole uskaltanut ajatellakaan seksiä, koska en ole kokenut sen olevan sallittua. Olen vain ajatellut, että olen miestäni varten. Ei minulla niin väliä. Monia asioita olen myös ajatellut olevan "likaista". Todellisuudessa se ei ole ollut minun ajatukseni, vaan jonkun muun. Olen sisäistänyt sen, ettei se ole normaalia. Ajatukseni ovat hyvin vääristyneitä tällä saralla.
Haluan kovasti nauttia läheisyydestä miehen kanssa, mutta monien asioiden summana se on vaikeaa. En saa mieheeni sitä yhteyttä, jonka haluaisin. Osin siksi, että seksi on jossakin määrin edelleen tabu minulle. Osin siksi että miehelläni on omat kipukohtansa.
Minulla on halu löytää yhteys mieheeni. En vain tiedä kuinka. Näitä asioita pohtimalla huomaan kuinka estynyt ajattelu minulla on ollut tällä saralla. Pohdinnat ovat avanneet solmuja ja olen päässyt monessa asiassa eteenpäin. Se ei vain riitä. Haluan välillemme lämmintä kemiaa. En "suorittamista", en paineita, en itsekkyyttä, vaan nautinnon, välittämisen, intohimon ja rakkauden. Molemminpuolinen luottamus, välittäminen ja halu, tämän paketin haluan.
Miksi en osaa päästää irti muiden ajattelumalleista ja luoda oma? En ole samaa mieltä useista asioista vanhempieni kanssa. Miksi olen niissä kiinni? Häpeän tunnustaa, että minun nautintoni ovat minun eikä määrity muiden kautta. Hävettää näyttää vuosien yhdessäolon jälkeen, että tätä minä oikeasti haluan ja tällainen minä oikeasti olen. On helppo pysyä vanhassa, kun päästää sisäinen tahto, intohimo, rakkaus ja välittäminen muiden nähtäville. Näyttää sisimpänsä ja mahdollisesti joutua loukatuksi.
On ollut helppoa kontrolloida itseään ja pitää takataskussa selitystä, että en ole antanut kaikkeani kuin heittäytyä ja myöntää, että tästä minä nautin ja tähän minä pystyn. On helpompi olla tekemättä mitään kuin myöntää, että tätä minä tarjoan. Kaikkensa antamisessa on haavoittuvainen, mutta samalla voi saada sitä mitä haluan. Pelko ja häpeä ovat olleet liian suuria, että uskaltaisin ottaa riskin.
Tiedän edistyneeni vuosien varrella tässä asiassa paljon. Aiemmin en ole tarkkaan tiennyt mitä haluan tässä asiassa. Nyt tiedän. Siksi tähän asti kulkemani matka tuntuu pitkältä, mutta eteenpäin olen päässyt hyvin vähän. Toivon, että matka on venynyt päämäärän puuttumisen takia. Nyt minun on helpompi jatkaa eteenpäin, kun tiedän tavoitteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti