En ole nyt jaksanut prosessoida elämääni muuten kuin unessa. Ikävä kyllä en nyt muista viimeisintä untani tarkkaan. Se sijoittui 1. luokan kouluuni. Etsin kovasti jotain, olisiko ollut maalipurkkeja. Muuta en unestani muista. Saatoin kokea unessani pelkoa, mutta en ole varma.
En osaa yhtään sanoa, miksi seikkailin koulussa. Ehkä niihin aikoihin elämässäni on ollut jotain pelottavaa, joka nyt nostaa päätään. Muistan silloin pelänneeni pimeää ja erityisesti yhtä käytävää. En osaa muita pelon kohteita nimetä.
Unissani on ollut viime aikoina pelkoa. Mitä pelkään? Eroa? Miten paljon lapset kärsivät tilanteeta? En keksi mitään muuta. Enkä jaksa nyt miettiäkään. En todennäköisesti jaksa ottaa asioita nyt vastaan. Odotan perheneuvolanäyntiä. Ehkä sieltä saamme avun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti