Meillä kotona tilanne on kärjistynyt entisestään tai sitten miehellä on nyt vaikeampi kausi menossa. Näin ei voi jatkua, joten viimeinen oljenkorsi on käytössä. Perheneuvolaan odotetaan aikaa. Se on ollut minulle peikko, mutta nyt tuntuu ihan hyvälle ajatus.
Fiilikset vaihtelevat usein edelleen. Olo riippuu siitä, millainen tunnelma kotona on. Vaikka kotona on kireää toisinaan, niin jotain selvyyttä olen ajatuksiin saanut. Jonkinlaista vahvistusta olen saanut sisältäni, että tällaista elämää en aio katsoa. Toisaalta olen saanut vahvistusta myös siitä, ei peliä ole vielä pelattu.
Olen iloinen, että mies suhtautui positiivisesti terapiaan ja perheneuvolaan. Se mietityttää, kun mies ei aktiivisesti hae ratkaisua tilanteeseensa. Tekeekö hän asioita vain minun takiani? Uskon, että hän oikeasti haluaa muutosta. En vain ymmärrä, miksi kaikki jää minun vastuulleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti