Luopuminen ja irtipäästäminen ovat olleet tämän päivän ajatuksia. Olen aloittanut lukemaan Kimmo Takasen Päästä irti - vapaudu läsnäoloon - kirjaa. En ole vielä täysin vakuuttunut kirjasta, mutta ajattelun aiheita se antaa. Todennäköisesti siksi en ole vakuuttunut kirjasta, koska läsnäoleminen on minulle vaikeaa. Kirja on hyvin yleistajuista, mutta silti minun on ollut vaikea keskittyä siihen eli olla tässä ja nyt.
Olen taas miettinyt, mistä pitää luopua ja antaa mennä. Tätä olen pohtinut paljon, mutta selkeää vastausta minulla ei ole ollut. Nyt alan päästä jyvälle. Minun tulee päästää liiallisesta suunnitelmallisuudesta, kontrollista ja varmuuden tunteesta irti. Minun on alettava elämään elämää eikä huolehtia ja murehtia asioita. On elettävä tässä hetkessä eikä menneessä tai tulevassa. On uskottava, että elämä kantaa vastoinkäymisissäkin.
Aiemmin minulla on ollut paljon ajatuksia mielessä enkä ole pystynyt keskittymään mihinkään. Poukkoilen asiasta toiseen. En ole osannut vetää selvää rajaa asioille. Minun on osattava olla lasten kanssa, kun olen heidän kanssa. Vastavuoroisesti minun on osattava ottaa aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Kun minulla on omaa aikaa, ei minun tarvitse enää olla ajatuksissani jossakin muualla, kun olen lasteni kanssa. Ymmärrettyäni tämän jossakin sisimmissäni, minun on helpompi toimia ajatusteni mukaan. Kun toimin niin, kaikki voi paremmin.
Olen yrittänyt muutaman päivän ajan aktiivisesti pysähtyä ja ihmetellä asioita ilman analysointia. Tämä on selkeyttänyt päätäni. Minun ei tarvitse kokoajan pohtia jotain. Välillä vain voi olla. Tämä myös vapauttaa aivot välillä työskentelemään tiedostamattomalla tasolla, jolloin oivallukset voivat pompahtaa yllättävästi mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti