Voihan syyllisyys. Sekin on minun yksi ongelmistani. Kun lapsemme tekevät jotakin väärin, pelkään miehen reaktiota. Olen sanonut tästä miehelleni. Olen sanonut, että hänen reaktionsa muistuttaa isäni reaktioita. Nyt osaan yhdistää nämä paremmin toisiinsa. En kestä miehen reaktiota lasta kohtaan, koska koen syyllisyyttä. En välttämättä lapsen teosta koe syyllisyyttä, vaan miehen tapa lähestyä lasta tällaisissa tilanteissa nostaa muistot lapsuudestani. Taas minä tein väärin. Taas minua rangaistaan. Taas minussa on jotain vikaa eikä koskaan mitään hyvää. Taaskaan minua ei hyväksytä tällaisena.
Kun lapseni tekee jotain väärin, josta tiedän mieheni hermostuvan, sanon ettei isi tykkää. Tavallaan pelottelen lasta isän reaktiolla. Samalla syyllistän lasta, etenkin jos vahinko on jo sattunut. Huomaan, etten ole valmis kohtaamaan omaa osuuttani asiassa. Minun on vaikea myöntää, etten ole valvonut lasta riittävästi. Alan heti selittämään miehelle, kuinka minun pitäisi aina ratketa moneen paikkaan samaan aikaan. Se pitää paikkaansa, mutta se ei poista sitä, että olen vastuussa asioista. Se ei poista sitä, ettenkö voisi vain kohdata osuuteni asiaan ja samalla hyväksyä riittämättömyyteni. Se on vaikeaa, vaikka tiedän osuuteni. Se on vaikeaa siksi, että en saa positiivisia asioita elämääni miehen kautta. Pitääkö minun myötään olevani läpimätä. Todellisuus ei ole tuo, mutta fiilikseni kyllä.
Ahdistun kovasti, jos lapset tekevät sopimatonta. En kestä kohdata syyllisyyttäni. Siksi se ilmenee ahdistuneena. Nyt minä siirrän näitä fiiliksiä lapseen, koska en kohtaa niitä. Minun pitäisi pyytää tekojani anteeksi ja jatkossa kohdata nämä fiilikset. Pitäisi pystyä ajattelemaan, että minussa heräävät fiilikset ovat minun lapsuudestani nousseita tunteita. Ottaa ne vastaan ja jatkaa elämään. Ei pitäisi pelotella lapsia ja siirtää kiukkua heihin.
Yritän välttää syyllisyyteni kohtaamista siten, että puolustaudun tai syytän miestäni asioista. Haluan päästää tästä irti. Haluan olla heikko ja epätäydellinen, jolloin olenkin vahva. Minun ei tarvitse esittää mitään. Saan olla heikko, tarvitseva ja vajavainen. Minun ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Teen sen mihin kykenen sillä hetkellä ja se saa luvan riittää. Minun ei tarvitse syyllistyä, jos en pysty parempaan. Minun ei tarvitse ylittää omia voimavarojani. Jos en kelpaa tällaisena, se on muiden ongelma. Minun ei siitä tarvitse stressaantua. Olen hyvä juuri tällaisena, jos vain hyväksyn itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti