Puhelinmyyjät ovat olleet viimeaikoina taas riesaksi asti. He ovat siitä huolimatta opettaneet minulle muutaman asian. Olin nuori, kun minulle kaupiteltiin yhtä lehteä. Tilasin sen. Kaduin sitä jälkeenpäin. Minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta perua sitä. Tämä tilanne muistuttaa minua siitä, kuinka aiemmin en voinut kieltäytyä asioista, etten pahoittaisi toisen mieltä. Sen jälkeen olin tiukka enkä enää tilannut mitään puhelinmyyjältä.
Tänään puhelinmyyjä taas soitti. Hän antoi helposti periksi. Siitä minun ajatukseni taas siirtyivät siihen, kuinka vihastun myyjille, jos he eivät anna periksi. Tähän keksin ratkaisun. Se johtuu siitä, että he eivät kuuntele minua eivätkä kunnioita minun sanaani niin kuin ei vanhempanikaan eikä etenkään isäni.
Uskon näiden ajatusten myötä osaavani suhtautua puhelinmyyjiin paremmin. Enää minun ei tarvitse olla heille ylitiukkoja tai vihastua heille. Ne tunteet tulevat lapsuudesta. Olen tähänkin mennessä ollut asiallinen: "En kiitos tilaa mitään!". Nyt voin silti suhtautua neutraalisti koko asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti