Käydessäni läpi menneitä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta ja ennen kaikkea kipeitä asioita, olen huomannut kaipaavani entistä enemmän iloisia ja positiivisia asioita. Haluaisin heittää taakseni jatkuvan negatiivisuuden ja ongelmien pyörittämisen. Tarkoitan nimenomaan jatkuvan. Tiedän, että on paljon asioita, joita pitää vielä käsitellä, mutta elämääni pyrkii entistä enemmän hyvät asiat.
Lukiessani erästä blogia mieleeni nousi ajatus kirjoittaa blogia, jotka keskittyvät hyviin asioihin. Haluaisin entistä enemmän nauttia arkisista asioista. En halua nipottaa liikunnan puutteesta tai epäterveellisestä ruoasta tai tai tai... Haluaisin nauttia toisinaan herkuista, leipomisesta, leffan katsomisesta, käsitöistä, viinistä, hyvistä kirjoista jne...
Monesti ajatukseni pyörivät liikaa ikävissä asioissa, etenkin muille ihmisille puhun niistä. Lukiessani erästä blogia, jossa unelmoitiin, toteutettiin unelmia, elettiin elämää, tuntui hyvin omalta. Haluan uneksia. Haluan toteuttaa unelmiani. Haluan luopua asioista, jotta saan jotain muuta tilalle. Haluan kokea eläväni haluamaani elämää. Uskon sen olevan mahdollista. En toivo kalliita asioita, vaan arkisia. Pienillä asioilla voi tehdä ihanan elämän.
Miksi en toteuttaisi sitä? Se ei vaadi paljon, samalla se vaatii paljon. Se vaatii luopumista, uskaltamista ja heittäytymistä. Tätä minä haluan. Miksi en menisi sitä kohden? Uskon olevani onnellisempi siten. Mikä minua estää? Pelko luopua. Pelko epäonnistumisesta. Pelko tuntemattomasta. Silti näen, että muutos olisi sen arvoista.
Nyt aion tehdä sen. Aion uskoa ansaitsevani hyvää. Aion saada elämään hyvää. Aion myös antaa hyvää eteenpäin. Miten kaiken tämän toteutan, on vielä auki. Blogin muodossa minulla on konkreettisesti nähtävillä hyvät asiat. Pelkkä hyvien asioiden tekeminen voi herkästi jäädä, jos en kirjaa niitä ylös. Tuleeko kirjaamisesta pakko? Minun ei tietenkään ole pakko kaikkea kirjoittaa. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, koenko kirjoittamisen pakoksi. Täytyy vielä työstää asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti