Palaset loksahtavat siten yhteen, että kytken rakkauden, häpeän ja kontrollin yhteen. Olen jäänyt lapsuudessa vaille rakkautta, ymmärrystä ja vastavuoroista ihmissuhdetta, mikä on aiheuttanut minussa häpeää. Olen kokenut olevani huono, koska minua ei ole voitu rakastaa. Häpeä on aiheuttanut tarpeen miellyttää muita. Olen halunnut rakkautta ja hyväksyntää, jotta minun ei tarvitsisi kokea häpeää. Jokainen pienikin hylkääminen ja erotilanne ovat horjuttaneet sisintäni ja pahentaneet häpeää. En ole kestänyt hylätä muita, koska tiedän sen kivun.
Koska en ole kestänyt hylkäämisiä, olen alkanut miellyttää muita, jotta he eivät hylkäisi minua. Olen alkanut tutkailemaan muiden tahtoa ja pyrkinyt toteuttamaan sitä. Olen kontrolloinut itseäni, jotta pystyn toteuttamaan muiden toiveita. En olisi kyennyt elämään muiden toiveiden mukaan, jos minulla olisi ollut oma tahto.
Ymmärrykseni mukaan minun olisi uskallettava kohdata häpeäni. Minun olisi uskallettava luopua kontrollista, jotta pääsisin lähemmäksi häpeää. On uskallettava heittäytyä ja olla. Liiallinen suunnitelmallisuus ja joustamattomuus ovat kontrollia, jotka minimoivat yllättävät tilanteet ja vähentävät häpeän kohtaamista.
Erityisen vaikea tilanne minulle on ihmissuhteet. Pelkään nolaavani itseni. Pelkään sitä erityisen paljon siksi, että siihen liittyy hylkäämisen pelkoa. Luultavasti erityisen vaikeaa on menettää kasvonsa minuun välinpitämättömästi suhtautuvan silmissä. Toivon erityisesti heiltä hyväksyntää. He symboloivat minulle etäisiä ja välinpitämättömiä vanhempiani. Meinasin kirjoittaa, ettei mieheni kuulu tähän kastiin, mutta kyllä hän siihen kuuluu. Ei ehkä alkuvaiheessa, mutta nykyään kuuluu.
En osaa sanoa liittyykö mieheni etäisyyteen vai mihin, että kontrolloin itseäni seksuaalisesti. Todennäköisesti muuhun, koska se on ollut ongelmani aina. En uskalla heittäytyä täysin miehen armoille seksissä. Uskon taustalla olevan häpeä ja kaikista syvimmällä häpeä ja pelko mahdollisesta hylkäämisestä. Onhan ihminen kaikista haavoittuvimmillaan seksissä. Syvällä sisimmässäni pelkään olevani riittämätön. Pelkään heittäytymällä miehen huomaavan, ettei todellinen minä olekaan se, mitä hän haluaa. Järki sanoo, että silloinhan ero on hyväksi molemmille. Pelko huutaa, etten uskalla kohdata eron tuomia muutoksia. Pelko huutaa kovempaa kuin järki, jolloin kontrolli voittaa.
Olen uskaltanut heittäytyä seksiin paremmin ja paremmin. Saan siitä nautintoa, mutta silti koen usein jotain puuttuvan. Huomaan tarvitsevani turvallista oloa, mutta sekään ei aina riitä. Olemme puhuneet asioista. Se on auttanut paljon. En vain tiedä, mikä on esteenä tai ennemminkin miten sen esteen poistaisi. Haluan kohdata kaiken tulevan, mutta sisin ei siihen suostu. En tiedä, kuinka vakuuttaa sisimpäni ottamaan riskin. Uskon kaiken lopulta päättyvän hyvään, nautintoon. Vaikka ero olisi edessä, sekin lopulta päättyisi hyvään ja sitä kautta nautintoon. Silti pelko vie voiton vielä toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti