Näin viime yönä unta, että minut tapettiin. En nähnyt unessa tapahtumaa, mutta näin paikkoja, jossa se olisi voinut tapahtua. Odotin tietoa, kuka minut tappoi. Minulla oli alustavaa tietoa, että se olisi esikoisen kummi. Vahvistusta en saanut. Hän oli unessa puukottanut minua selkään. Minun oli vaikea olla hänen kanssaan unessa kuolemani jälkeen. Vaikka olin kuollut elin normaalia elämää. Ehkä kuolemassa oli kyse sisäisestä kuolemasta.
En tiedä, mistä uneni kertoo. Olen todennut, että tappajani unessa oikeassa elämässä ei pidä minua niin hyvänä ystävänä kuin minä häntä. Nyt olen ymmärtänyt, ettemme pääse niin läheisiksi ystäviksi kuin haluaisin. Olen alkanut hyväksymään tämän, vaikka se sattuukin.
Miksi minä kuolin? Ajattelen, että kuolen, jos odotan häneltä liikoja. Minun on vain hyväksyttävä, että asia on näin. Ehkä suhteemme muuttuu ajan mittaan. En silti voi odottaa sitä, voin vain todeta, että se on mahdollista.
Tunteita en unessa muistaakseni liiemmin kokenut. Surua jonkin verran, mutta en itkenyt. Pelkoa koin siinä yhteydessä, kun näin oletetun tappajan. Pelkäsin, että hän tekee minulle jotain, jos hän aavistaa minun tietävän hänen olevan tappajani.
Viimeaikoina, kun olen herännyt, kyynärpäästä sormiin asti tuntuu puristusta. Tuntuu kuin joku pitäisi ranteista kiinni. En tiedä, mistä tämä kertoo. Kuka pitää ranteistani kiinni? Joku unessani olleista? En suoranaisesti osaa yhdistää tätä uneeni. Ehkä muut ihmiset rajoittavat tekemisiäni, koska yritän miellyttää heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti