Olen viime öinä nähnyt paljon unia. Ne vain eivät ole olleet selkeitä, joten en ole niistä kirjoittanut. Viime yönä näin unta, että asuin yksin tai menin tyhjään kotiin. En pystynyt siellä olemaan, vaan ahdisti ja pelotti. Samassa talossa asui tuttuja, joiden luokse menin. En muista oliko unessa muuta.
Uni on selvä pelkouni. Pelkäsin unessa jäädä yksin. Olen tiennyt, että pelkään jäädä yksin. Se ei ole uutta. Aiemmin ahdistuin, jos olin yksin niin kuin unessa. Nyt enemmänkin pelkään, että minulla ei ole ketään ihmistä elämässäni. Sitä kohden olen mennyt. Luovun ihmisistä, jotka eivät anna minulle sitä mitä haluan. En silti usko jääväni yksin, muutama ihminen jää elämääni kaikesta huolimatta.
Kohtasin osan pelostani, kun olin viikonlopun yksin. Ahdistuin kovasti jäädä kotiin, kun muut lähtivät. Erotilanne oli pahin. Ymmärsin pelon liittyvän hylkäämisen tunteisiin. Todellisuudessa viikonloppu yksin oli minun tahtoni. Silti se ahdisti. Viikonloppu meni paremmin kuin osasin odottaa ja alun jälkeen fiilikset olivat hyvät.
Mistä uni sitten kumpusi? Ehkä en täysin voittanut pelkoani. Aiemmin kun jäin yksin, soitin heti jollekin. En kestänyt ollenkaan yksinäisyyttä. Mielestäni uni viittaisi enemmän tällaiseen kuin sellaiseen yksinäisyyteen, jossa ei olisi ihmisiä ollenkaan ympärillä. En tiedä.
Pohdin tietenkin liittyykö uni eroon. En näe sitä sellaisena. Edellisenä yönä näin unta, jossa olimme eronneet. Halusin mieheni takaisin. Minulla oli tunteita häntä kohtaan. Miehellä oli uusi venäläinen puoliso. En tiedä kiinnostuinko miehestä siksi, että hänellä oli uusi. Se olisi minulle tyypillistä. Siksi en halua luopua toisesta ennen kuin tunteet ovat toista kohtaan kuolleet. Minulle jäi unen jälkeen enemmänkin sellainen fiilis, että tunteet olivat aitoja. Tämän unen perusteella ajattelen, että yksinäisyys liittyy muuhun.
Pohdin eilen häpeää. Ymmärsin, että häpeäni liittyy pitkälle hylkäämiseen ja yksinjäämiseen. Uskon viimeisimmän uneni liittyvän tähän. Pelkään siis jäädä yksin, koska se tuottaa minulle häpeää. En halua kohdata sitä.
Nyt olen mennyt sitä kohden ja aion kohdata häpeäni. Unessa en sitä uskaltanut kohdata. En vain tiedä, mitä häpeän kohtaaminen todellisessa elämässä tarkoittaa. Olenhan alkanut luopumaan ihmisistä, joissa roikun lähesriippuvuuttani. Olen konkreettisesti ollut yksin. En soita jäädessäni yksin. En keksi muita vaihtoehtoja enää kuin ero miehestä, luopua kaikista ihmisistä ympärilläni (en usko tähän ollenkaan) tai sitten minun pitää jollekin myöntää häpeäni. On myönnettävä, että häpeän yksinjäämistä. Häpeän, jos minut asetetaan toiseksi. Tämä voisi olla kaikista osuvin, jolla voisin kohdata häpeäni. Myöntämällä tärkeyden saada hyväksyntää. Myöntämällä kipuni ja häpeäni, kun minut torjutaan tai hylätään. Aion kokeilla tätä tänään. Kerron miehelleni tästä. Ehkä kerron jollekin ystävälleni myös, kun näen heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti