Ymmärsin tänään, että vaikeuteni poistua kotoa liittyy läheisriippuvuuteeni. Aiemmin riippuvuuteni on enemmän ollut nähtävillä suhteessa mieheeni. Lukiessani artikkelia läheisriippuvuudesta ymmärsin siirtäneeni riippuvuuden enemmän lapsiin.
Minulle on hyvin selkeää läheisriipuvuuteni juuret. Äitini on läheisriippuvainen myös. Hän eli kauheassa suhteessa, mutta ei koskaan lähtenyt siitä. Hän ripustautui sekä isääni että meihin lapsiin ja erityisesti minuun. Huomaan tekeväni samaa. Olen tarrautunut mieheeni, vaikka hän ei anna henkisellä tasolla minulle tukea ja kannustusta. Hän ei pysty näyttämään rakkauttaa minulle. Siitä huolimatta olen tässä suhteessa, vaikka niitä asioita juuri haluan, joita jään ilman. En tiedä, miksi takertuvuuteni on siirtynyt nyt lapsiin. Tämä on yksi syistä, miksi en lähde usein omille menoilleni. Haluan liikaa kontrolloida asioita. Se on iso osa läheisriippuvuutta.
Pohdin edellisessä postauksessa hylkäämisen pelkoa ja yhdistin sen läheisriippuvuuteen. Mainitsin, että läheisriippivuuteen minun on helpompi tarttua kuin hylkäämisen pelkoon. Tämä sen takia, että ymmärrän paremmin asiat, jotka ovat yhteydessä läheisriippuvuuteen. Minun on alettava elää omaa elämää eikä toisten ihmisten kautta.
Minun ei pidä ajatella, mitä toiset ajattelevat ratkaisuistani, vaan tehdä asiat ajatellen itseäni. Tiedän tarvitsevani omaa aikaa, joten minun on otettava sitä, vaikka mieheni kiukkuilisi siitä minulle tai lapsillemme. En ole vastuussa heidän suhteesta. Minun on sanottava mielipiteeni, jotta voin tulla kuulluksi. Minun on päästettävä sellaiset ihmiset menemään, joihin takerrun läheisriippuvuuteni takia. Minun on kuulosteltava, mitä itse haluan, enkä voi ajatella, mitä muut haluavat. Nämä samat asiathan liittyvät hylkäämisen pelkoon. Siitä huolimatta minun on helpompi poimia näitä, kun ajattelen läheisriippuvuutta.
Muuttaessani toimintaa lähestyn eroa, koska miehelle jää kaksi vaihtoehtoa. Toinen on jatkaa samalla tavalla. Tämä vaihtoehto vie meidät eroon miehen tai minun aloitteesta. Mies ei välttämättä kestä muutoksia ja pakenee silloin eroon. Toinen vaihtoehto on, että mies alkaa itse prosessoida asioita ja meidän suhde todennäköisesti alkaa toimia. Haluan jälkimmäistä ja näen siitä merkkejä. Toivon, että se on miehestä lähtöisin eikä minun ohjailun ansiosta. Paljon kipeitä asioita on käyty läpi, mutta se on johtanut avoimempaan ja läheisempään suhteeseen.
Nyt pitäisi vain uskaltaa toteuttaa edellä mainittuja asioita. Käytännössä saatan tilanteet tunnistaa, mutta rohkeus ei aina riitä toimimaan toisin. Nykyään tosin olen alkanut toimimaan tilanteen havaitessani, koska muutosta ei tapahdu sillä, että tiedostan tilanteet. Vielä vain usein saattaa olla niin, etten tiedosta tilanteessa omia tarpeitani, haluja ja ajatuksiani, enkä siis tiedä miten olisi kannaltani parasta toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti