Tällä hetkellä ilmassa on jännitystä. Otimme jokin aika sitten yhteen ystäväni kanssa. Ilmaisin, mitä halusin ja asetin hänelle rajat. Hän ei ole tiennyt rajojani, koska en ole niitä aiemmin ilmaissut. Minua on harmittanut, että hän on ylittänyt niitä. En silti voi syyttää häntä, koska en ole tehnyt selväksi, etten halua hänen toimivan niin kuin on toiminut.
Emme ole nähneet tai soitelleet toisiamme muutamaan viikkoon. Hän kuulemma halusi antaa minulle tilaa. Minä kaipasin tilaa. En halunnut, että hän vaikuttaisi asioihini. Ei hän niin ole tehnyt, mutta olen herkkä vaikutteille. Soitin hänelle yksi päivä. Keskustelu oli ihan hyvä. Ei meidän välit silti entisellään ole.
Kyselin hänen kuulumisiaan muutama päivä sitten. Ehdotin myös tapaamista. Hän ei ole varma tapaamisesta. Jännityin hänen viestistään. En vielä ole saanut otetta, mikä minua jännittää.
Pohdin paljon, mitä minä haluan tapaamiselta. Päätin, ettei nyt ole sopiva aika tapaamiselle. Pohdin pakenenko tilanteesta. Voi toki olla sitäkin, mutta koin ettei minun tarvitse ehdottaa hänelle päivää, jos hän on epävarma. En jää odottelemaan peruuko hän menon tai sopiiko se hänelle. Katsotaan treffejä, kun aika on sopiva.
Ystävän viesti nosti minulle pelkoa. Pelkään, että hän hylkää minut. Asetin rajat hänelle, jotka hän silloin otti hyvin vastaan. En usko, että asia on näin kivuton, koska hän haluaa pohtia asioita. Minun fiilikseni on, että hän haluaa sanoa minulle jotain, mutta hänellä ei ole sanoja nyt. Siksi hänestä ei tunnu hyvältä tapaaminen.
Vaikka pelkään hylkäämistä, olen silti valmis tarvittaessa luopumaan hänestä. Hän kylläkin ilmaisi hyväksyvänsä rajani, mutta jos hän ei hyväksy, sitten en jää haikailemaan hänen peräänsä. En silti usko, että tästä on kyse. Todennäköisesti hän nostaa omia rajojaan keskustelun alle. Tiedän olevani herkkä sellaiselle. Tämä on yksi syy sille, etten halunnut nyt sopia tapaamista. Haluan sulatella asiaa.
En aio paeta tilannetta. Minä asetin rajani, joten aion kuunnella hänen rajansa. Pelkään vain sitä, millaista kritiikkiä tulen saamaa. Ensimmäinen ajatukseni on, etten aio hänen vuokseen muuttua. Se on puolustusta. Toisaalta en aio mukautua toisen toiveiden mukaisesti. Hän toki voi nostaa asioita esille, jotka totean itsekin kehittymisen arvoiseksi. Haluan silti itse ensiksi käydä asian läpi ja todeta asia sellaiseksi, että haluan muuttua siinä.
Jos sellainen tilanne tulee vastaan, jossa hän haluaa keskustella ystävyyssuhteestamme, se tulee olemaan minulle vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että joudun kohtaamaan pelkoni. Joudun kohtaamaan epätäydellisyyteni. Joudun kohtaamaan ongelmakohtani. Kaikesta huolimatta alan jopa jo innoissani odottaa kohtaamistamme. Koen, etten peloistani huolimatta ole niin heikko. Voin myöntää virheeni enkä silti ole itselleni arvoton. Voin jopa saada siitä tilanteesta enemmän kuin ajattelin. Olen kohdannut jo nyt osan pelostani. Viestin lukeminen ei enää herätä voimakkaita tunteita, joita se aluksi teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti