Tällä hetkellä omat fiilikset ovat ristiriitaiset johtuen yhdestä ystävästäni. Hänen kanssaan olemme keskustelleet paljon asioistamme. Emme ole nähneet pitkään aikaan. Asetin hänelle rajat, koska en kokenut miellyttäväksi joitakin asioita, joita hän teki. Tai on väärin sanoa, että hän teki. Hänhän ei tehnyt sinällään väärin, vaan minä en sanonut, ettei minulle käy. En siis itse vetänyt rajoja.
Sen jälkeen kun olen asettanut rajat, emme ole nähneet toisiamme. Olemme puhuneet puhelimesa ja lähettäneet muutaman viestin. Siinä kaikki. Nyt itselleni on tullut mustasukkaisuuden tunteita. Pelkään, etten enää olekaan hänelle minkään arvoinen. Hän on täyttänyt minun antaman tyhjiön. Tuntuu pahalta, vaikka en tiedäkään asian todellista laitaa. Fiilikseni nousevat aiemmista hylkäämisistä.
Aiemmin minä olin se, joka pitkän hiljaisuuden jälkeen laitoin viestiä. Ajattelin asioiden olevan niin kuin ennenkin. Olinhan soittanut hänelle ja keskustelimme asioista. Hän tosin ei juurikaan puhunut välikohtauksestamme, vaikka otin sen puheeksi. Hän ei silti ollut valmis tapaamaan.
Kun soitin hänelle, hän sanoi, että halusi antaa minulle aikaa. Nyt on tuosta petetty olo. En koe asian olevan noin, koska hän ei halunnut tavata eikä ole viestejä laittanut niin kuin ennen. Jos asia olisi noin, hän olisi minuun enemmän yhteydessä.
Nyt on pintaan noussut fiiliksiä, että hän on käyttänyt minua hyväksi. Kun sanoin, etten halua ystävyyssuhteemme olevan vain kasvuprosessien pohtimista, hän vetäytyi. Hänkö halusi minun olevan vain peili hänelle? Hän toki keskusteli asioistani myös, mutta kun en suostu puhumaan vain syvällisiä asioita, hän perääntyi ystävyyssuhteestamme. Näin asian tulkitsen, vaikka hän ei asiaa välttämättä niin tarkoittanutkaan.
Tekisi mieli kirjoittaa hänelle, mutta annan pölyn laskeutua. En halua tunteideni pilaavan ystävyyssuhdettamme, vaikka olenkin valmis unohtamaan ystävyytemme, jos hänelle olisi itsekkäät ajattelutavat. En silti usko tähän, vaikka koenkin niin. Toki mietin olenko sinisilmäinen niin kuin olen ollut? En usko. Näen hänessä alistuvuutta ja nöyryyttä, koska hän ei halua olla kuvaamani ihminen. Voiko hän silti olla sellainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti