Eilen illalla keskustelin miehen kanssa omasta ajastani ja tarpeesta keskittyä itseeni. Mies oli ihan ymmärtäväinen. Näin unta tähän liittyen.
Olin yhden lapseni kanssa matkalla jonnekin, kun minulle selvisi, että nettikirjoitteluni oli aiheuttanut jonkun kuoleman. En tiedä mikä kuolintapa oli ollut, mutta kauppakeskuksessa se oli tapahtunut. Olin siinä lähellä tapahtuman jälkeen. Siinä nurkilla minulle selvisikin kuolemantapaus.
Lähdin kävelemään kohti ostoskeskusta. Koin jonkinverran syyllisyyttä. Ihmettelin silti, mitä olin tehnyt. En mielestäni ollut tehnyt mitään väärää. Olin osallistunut räjähdekeskusteluihin, jossa olin antanut väärää tietoa. Tässä luulossa ainakin olin. Nähtyäni kirjoitukseni, en mielestäni edes ollut kirjoittanut mitään sopimatonta. Pelkäsin silti tuomiota.
Kävelin kauppakeskuksessa, joka muistutti enemmänkin monikerroksista uimahallia (mahdollisesti ala-asteaikainen uimahallia muistuttava) kuin kauppakeskusta.
Minulle ei koskaan selvinnyt kuka kuoli. Pelkäsin kävellessäni ostoskeskuksessa, että minut otetaan kiinni. Kävelin siitä huolto matta siellä . Rohkeutta oli jonkin verran kohdata asia. Olin lähdössä pois, kun näin ruumiin ja paljon ihmisiä ympärillä. Uni päättyi siihen. Minulle ei selvinnyt pääsenkö normaalisti jatkamaan matkaa. Tässä kohtaa rohkeuteni loppui.
Uneni kertoi mielestäni vihastani, koska tapoin jonkun. Olin eilen vihainen, josta uneni mielestäni voisi kertoa. On oikeuteni ottaa omaa aikaa, mutta koen syyllisyyttä siitä. Samalla tavalla kuin unessani. En ollut tarkoittanut kirjoitteluni johtavan kuolemaan, mutta niin vain kävi. Pelkäsin kohdata syyllisyyteni niin kuin omien tarpeideni ilmaisussa pelkään. En uskaltanut unessa mennä loppuun asti, mutta eilen vein asian päätöksen. Tänään aion ottaa omaa aikaa, jotta jaksan.
Tappo unessa kertoi siitä, että purin vihaani unen kautta. En usko aivan täysin käsitelleeni asian, koska en pystynyt kohtaamaan syyllisyyttäni. Syyllinen olin kuolemaan, mutta se ei ollut tarkoitus. Minun olisi silti pitänyt kohdata syyllisyyteni eli kirjoitteluni. Ehkä en täysin uskalla kohdata syyllisyyttäni, kun kyse on omista tarpeistani. Välttelen niitä tilanteita usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti