Surettaa, mitä menin tekemään. En jaksa lasten jatkuvaa kitinää, kinastelua, huutamista ja vastustelua. Jokaikinen pukemistilanne on yhtä taistelua. Tänään taas olen saanut lapsia houkutella joka asiaan. Oltiin taas menossa ja esikoinen pisti vastaan. Mies oli vieressä, mutta ei millään tavalla yrittänyt auttaa minua. Lopulta mulla paloi hermot. Puin lasta väkisin. En satuttanut, mutta kovin ottein puin ja huusin täysiä lopettamaan. Minusta huokui viha, jota ei voi olla aistimatta. Lopulta lähdin tilanteesta pois. Mies jatkoi pukemista. Mies haukkui lasta vitun mulkuksi. Siinä vaiheessa mun pinna paloi totaalisesti. Miks mies ei voi olla rauhallinen ja tukeva, kun mä en jaksa? Menin väliin ja olisin halunnut rauhallisesti jatkaa lapsen pukemista. Mies ei antanut. En muista, miten tilanne päättyi. Mies kuitenkin lähti lasten kanssa ulos ja minä jäin kotiin.
Laitoin tänään viestiä, etten jaksa, että lapset on vietävä hoitoon. Mies vaan vastasi, että sitten ne pitää viedä. Töistä tullessaan se menee pelaamaan koneelle. Lapset heräävät päiväunilta, mies jatkaa pelaamista, vaikka tietää ruoka-ajasta. Minä hoidan sitten senkin. Hoidan kiukuttelevat lapset. Missä tuki, jota huudan?
Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa, mutta huonolla menestyksellä. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä, mutta hakijoita on paljon eikä meinaa tärpätä. Turhauttaa. Kerroin miehelleni työpaikasta, joka minua kiinnostaisi ja jota haluaisi hakea. Näin miehestä, ettei hän ole iloinen tästä. Hän ei tapansa mukaan sano mitään. Kun kysyn, sitten hän lyhyesti ilmaisee, että voin hakea, mutta ei hän kovin iloinen ole siitä. Hienoa, että lypsämisen jälkeen saan vastauksen, mutta kiitti taas tuesta! Pikkuhiljaa alkaa hermoja kiristää, että tiedän haluavani työrintamalla muutosta, mutta suunnan kääntäminen ei onnistu niin vain. Haluaisin ymmärrystä ja tukea, mutta jään taas vaille sitä.
Tämänpäiväisessä episodissa mun pinna paloi luultavasti siksi, että mies tiesi mun jaksamisesta, mutta se ei voinut tukea ja auttaa, vaan sitten se alkaa haukkua lasta. Missä on turvallinen vanhempi, kun minä en jaksa?
Vituttaa, että en saa ymmärrystä enkä tukea. Saan kiukuttelevan miehen, kun olisi minun aika saada huomiota. Jään yksin pahan olon kanssa. Tämä kaikki sitten purkautui niin rumasti kuin olla ja voi. Minun olisi pitänyt sanoa tuen tarve ääneen, mutta kun en osannut. Mies ei sitten osannut, halunnut, tajunnut antaa.
Kaikki kärjistyi siihen, että päivän aikana sanoin monta asiaa, joihin olisin toivonut ymmärtäväisempää otetta mieheltä, mutta en saanut. Lapsi sitten kiukutteli sopivasti, jolloin kaikki paska kaatui lapsen niskaan.
Käytöstäni ei voi puolustella millään. Toimin väärin. Käytökseni paljasti, että kaipasin tukea, jota koin jääväni ilman. Olen iloinen, että kauheasta käytöksestä huolimatta ymmärsin oman vihani viestin. Se auttaa minua eteenpäin vihan selättämisessä. Ymmärrän myös sen, että kaipaan tukea mieheltäni niin kuin kaipasin lapsena vanhemmiltani. Molemmissa tapauksissa olen jäänyt ilman. Jatkossa en aio jäädä. Joko mies oppii antamaan tukea tai etsin miehen joka osaa antaa. Toki minullakin on asiassa opeteltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti