Käyttäytymiseni on erilaista miestäni ja muita kohtaan. Olen tietoinen, että käyttäytymiseni miestäni kohtaan on suunnattu isälleni. Vaikka tiedän tämän, en silti pysty niin vain muuttamaan käytöstäni. Mies ei ole lähellekään niin kuin isäni, vaikka hyvin paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Mikään muu ei mielestäni selitä käyttäytymistäni miestäni kohtaan. Ajattelin, että pohtimalla toiveitani isääni kohtaan, saattaisi avata jotain uutta minulle.
Mitä minä lapsena olisin toivonut isältäni? Olisin ennen kaikkea halunnut isäni olevan läsnä henkisesti. Fyysisesti hän oli läsnä, mutta siihen se jäikin. Koin isäni hylänneen minut, koska hän ei voinut antaa aikaa minulle. Isäni muut hylkäämiset lisäsivät kokemusta, etten ole hänelle minkään arvoinen.
Olisin toivonut, että olisi ollut isälleni jonkun arvoinen. Hän nosti itseään ylöspäin, mutta meitä hän ei liiemmin kannustanut ja tukenut. Jos olimme jossakin hyviä, se johtui siitä, että olimme hänen lapsiaan. Mikään ei siis ollut meidän omaa ansiota. Meidän arvottomuutta lisäsi myös se, että hän ei kunnioittanut äitiäni. Naiset olivat huonoja hänen silmissään. Toisaalta voi yleistää, että kaikki muut olivat huonompia kuin hän. Miten siis olisin voinut kokea olevani arvokas? Sitä niin kovasti toivoin.
Lapsena olisin halunnut tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olisin halunnut voida sanoa mielipiteeni ja olisin halunnut heidän kuulevan minut. Olisi halunnut, että tunteeni olisivat olleet sallittuja. Tunteideni näyttämisen myötä olisi halunnut, että tunteeni oltaisiin huomattu. Olisi ollut syli, jonne mennä.
Olisin nähdyksi tulemisen lisäksi halunnut tulla kosketetuksi. Meillä ei ollut syliä, jonne mennä. Ei ollut kosketusta. Ei ollut rakkautta. Joskus kun sain hierontaa, se tuntui hyvälle. En tiedä pelkäsinkö hylkäämistä ja siksi en itse usein uskaltanut sitä pyytää.
Mitä nämä tärkeimmät mainitsemani asiat herättävät minussa? Näen miehessäni kaipaavani samoja asioita. Mieheni ei alista minua tai suoranaisesti nosta itseään ylöspäin, mutta hän ei sano mitään hyvää. Kaikki muut toiveet ja kuvaukset kuvaavat myös miestäni.
Tiedän, että minun pitäisi erottaa isääni suunnatut lapsuuden toiveet nykyhetkestä. Entä kun toiveeni miestä kohtaan tuntuvat samoilta. Ehkä toiveeni miestäni kohtaan vaativat tarkempaa tarkastelua ennen kuin voin olla varma tästä.
Mitä toivon mieheltäni?
Haluan rakkautta, hellyyttä, kosketusta. Haluan mieheni olevan läsnä, olevan kiinnostunut minusta. Haluan meillä olevan yhteisiä unelmia, joita kohden menemme. Haluan hauskuutta, huumoria, lapsenmielisyyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluan mieheni olevan oma itsensä. Nyt hän yrittää miellyttää jotakuta.
Osa toiveistani ovat yhteisiä ja osa ei. Miestäni kohtaan isoimmat ja ensiksi maitsemani asiat ovat yhteisiä. Sen jälkeen toiveeni pätevät vain mieheeni.
Jään miettimään, voinko saada haluamani mieheltä. Voinko erottaa toiveeni lapsuudesta ja nykyhetkestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti